En ole koskaan ollut mitenkään hillitty hankkija mitä tulee käsityötarpeisiin. Yleensä hankin materiaaleja reilusti, jotta on, mistä tehdä, kun inspiraatio iskee.

Toisinaan suunnittelen ostoksia pitkään ja hartaasti, ihailen jotain kangasta kymmenkunta kertaa ja vasta sitten ostan -- yleensä ainakin kolmanneksen enemmän kuin uskon tarvitsevani. Toisinaan on ensin tarve saada tietynlainen käsityötuote, ja sitten lähdetään etsimään materiaaleja. Oikeanlaisia ei löydy, joten suunnitelmaa muutetaan ja muokataan, kunnes löytyy jotain toteuttamiskelpoista. Joskus (harvoin) vastaan kävelee sellainen materiaali, jota ei voi ohittaa: idea syntyy sillä hetkellä, materiaalit hankitaan -- ja ainekset päätyvät varastoihin odottamaan toteutushetkeä.

Olen viime viikkoina ansiokkaasti harventanut treenivaatekangasvarantojani: muutama vuosi sitten ostetut kankaat ovat muuttuneet asuiksi ja siirtyneet aktiivikäyttöön. Sarjatuotanto on metodeista paras. Levitetään kaikki kiinnostavat kankaat, valitaan inspiroivat, kaivetaan sopivat kaavat esiin ja ryhdytään leikkaamaan. Valtaosa omista vaatteistani syntyy muutamasta hyväksi havaitusta peruskaavasta; esimerkiksi paitoihin on piirretty erilaisia kaula-aukkoja ja vaihtoehtoisia hihoja.

Eilen oli kangasshoppailupäivä. Lopputuloksena oli 56 metriä tarjouskankaita. Ei, tämä ei ollut hetken huumaa: kankaista muotoutuvat esiintymisasut Alhenan nuubialaistanssiin. Sopivat kankaat ovat olleet hakusassa jo keväästä asti, mutta puvustusvisio oli hakusassa. Nyt -- uskomatonta mutta totta -- käyttökelpoisia kankaita löytyi vieläpä tarjoushintaan ja likimain riittävästi. Eleganssissa on jälleen luvassa väriä, tällä kertaa liikutaan oranssin ja violetin sekä sinisen sävyissä.

Kankaat omaan käyttöön on helppo valita, sillä harvoin tarvitsee neljää, viittä metriä enempää yhtä kangasta. Kahdeksan hengen galabeyat ja isot päähuivit nielaisevat yhteensä tuon manitun 56 metriä kangasta, ja sekin on on laskettu säästeliään version mukaan. Kun laskeskelin yhteen asuun tarvittavaa kangasmäärää ja yhdestä kankaasta leikattavaa metrimittaa, oli ihan pakko pysähtyä miettimään: tämän kummempaan en koulun matematiikan oppeja ole tainnut vuosiin tarvita. Arkielämässäni pärjään mainiosti, kun osaan prosenttilaskut, yhteen- ja vähennyslaskut, ympyrän pinta-alan, säteen ja kehän mitan laskemisen.

Todennäköisyyslaskennasta en muista enää mitään, mutta olisipa kiva tietää, mikä on se todennäköisyys, että saan ostettua kaikki tanssiryhmän yhteen pukukokonaisuuteen tarvittavat kankaat yhdellä kauppareissulla ja vielä alennuksesta. Pahaa pelkään, että tätä ei tapahdu ihan heti uudestaan.