Muutamaan viikkoon en ole mitään suurempaa jaksanut puntaroida kuin akvaarioprojektejamme. Nyt kokoonpano alkaa olla suhteellisen selvillä, joten kohtsillään siirrytään suunnittelusta toimintaan. Hitaastihan tuo akvaarioiden perustaminen etenee, mutta vesitankkien tapauksessa hyvin perustettu on enemmän kuin puoliksi tehty.

Ensimmäinen akvaariomme on toiminut nyt hilkun yli kaksi vuotta. Tarkistuslaskenta kertoi, että ulkomittojen mukaan akvaario on 124-litrainen, ei suinkaan 128-litrainen, kuten olen kuvitellut. Ero ei liene merkittävä, mutta uuteen lukemaan on yllättävän vaikea tottua.

Tarkoitus on lähiviikkoina täydentää satakaksikymppiseen intiaaninsulkien (Pristella maxillaris) ja rubiinitetrojen (Hemigrammus erythrozonus) parvia muutamalla yksilöllä, samalla kun otamme muutaman fisun kakkostankkimme.

Syksyn kasviuudistuksen jälkeen levää ei ole runsaammin ilmaantunut, joten olen tullut siihen tulokseen, että kyseisen tankin hulvaton leväinvaasio johtui siitä, että alkuun kasveissa oli liian hitaasti kasvavia, jotka ehtivät kerätä levää pinnalleen. Uusien purkkien kanssa testaan toisenlaista kasvitaktiikkaa: aloitan nopeasti kasvavilla, ja vasta kevään mittaan siirryn pikkuhiljaa hitaampiin lajikkeisiin. -- Satakaksikymppisessä liuskavesitähdikki (Hygrophila difformis) kasvaa innokkaasti, eikä argentiinanvesiruttokaan (Egeria densa) ole paljon jälkeen jäänyt. Niinpä siirsin näiden kasvien pistokkaita mustatetrojemme iloksi purkkiin numero kaksi. Hapsuruohosta (Mayaca vendelii/fluviatilis) on kehkeytynyt varsin mukava pusikko, jossa tetrat käyvät mielellään kutemassa, ja jaavansaniainen (Microsorium pteropus) kasvattelee pieniä poikaskasveja. Sain jaavansaniasen juurrutettua kukkaruukun kylkeen, ja ruukku on nyt puoliksi haudattuna pohjasoraan. Karttulehti (Heteranthera zosterfolia) toipui karsinnasta hitaasti, mutta nyt jäljellejääneistä pienistä versoista on kasvanut jo muutama kunnon varsi.

Pönttö numero kaksi näkyy olevan joulun alla kotiutunut lasilaatikko, jolla on ulkomittojen mukaan tilavuutta 330 litraa. Siellä ovat nyt asustelleet toisen akvaarion mukana tulleet kahdeksan mustatetraa (Gymnocorymbus ternetzi) sekä iso partiseukko (Ancistrus sp.). Vaikka mustatetrat ovat inkkareihin ja rubiineihin verrattuna pullevia, ei kahdeksanpäinen parvi paljon tuollaista tankkia täytä. Tällä hetkellä tietysti kalat näkyvät sangen hyvin, koska kasveina on vasta toisessa päässä pöheikkö ykköspurkista karsittuja, mutta kun akvaarioon saadaan viidakkoa kasvatettua, nuo kahdeksan häviävät ihan tyystin. Tämänhetkisenä suunnitelmana on ottaa mustisparvelle jatkoa ja ottaa kaveriksi toinen, kohtuullisen kokoinen parvi.

Mustikset ovat aika hätköjä yksilöitä, joten kaikki rauhalliset lajikkeet jouduttiin viivaamaan listoilta. Nuoriso on ihaillut lehtikaloja (Pterophyllum scalare), mutta hitusen jaksaa arveluttaa, kuinka yhteiselo sujuisi. Kun totesin, että mustatetrat viihtyvät vähän matalammassakin lämmössä (22 astetta minimi), oivalsin, että nyt on tilaisuuteni hankkia loistobarbeja (Barbus conchonius), sitä ainoaa barbilajia, josta olen ollut innostunut. Loistobarbit kasvavat melko kookkaiksi ja ovat väreiltään häkellyttäviä, sellaisia "köyhän miehen kultakaloja", lämpötilaksi sopii 18--25. Lisäksi ne ovat vilkkaita menijöitä, joten kisailkoot rauhassa mustatetrojen kanssa. Koska fisut tulevat lähikaupastamme erinomaisen pieninä sintteinä, otamme niitä varmaan vähintään 15 kappaletta, jolloin altaan pääluku olisi noin 15 mustatetraa ja noin 15 loistobarbia ynnä partiseukko.

Akvaario numero kolme sai silikonit pyhinä ja nyt siellä on pohjalla muutama sentti vettä. Hyvin tuntuu pitävän, lisäilemme vettä ja tarkkailemme tilannetta. Kolmosen vetoisuus on ulkomittojen mukaan 189 litraa, ja tästä tulee meille se himoitsemani kasvirapula. Tarkoitus on siis saada aikaiseksi vihreä keidas, jossa asustaa sukarapuja, pieniä alle viisisenttisiä, saksettomia viiksivalluja. Kun purkki on todettu vettäpitäväksi ja sinne saadaan hankittua sopiva mattosuodattimen ja sisäsuodattimen sekasikiö vettä liikuttamaan, alkaa kypsytys. Kypsytyksen jälkeen laitan kasan nopeakasvuisia lajikkeita vihertämään, ja kun akvaarion tila alkaa vaikuttaa stabiililta, hankin hitaampia lajikkeita ja sukarapuja.

Vielä en tiedä, mitä lajeja rapulaan hankitaan. Todennäköisesti ainakin tulisukarapuja (Caridina cf. cantonensis var. "crystal red") ja jotain Neocaridina-lajiketta, ehkä helmisukarapuja (Neocaridina cf. zhangjiajiensis) tai kirsikkasukarapuja (Neocaridina heteropoda var. "red cherry"). Neocaridinat risteytyvät keskenään, joten vain yhtä lajia sitä sukukuntaa. Koska satakasikymppisessä on tilaa muutamallekin rapuselle, voi olla, että Caridina-sukua mahtuisi toinenkin parvi, ehkä leväsukarapua (Caridina multidentata), jolle kelpaa pehmeämpikin vesi. Mitään eväkkäitä ei tähän purkkiin ole tarkoitus tuoda, joten ravut saavat rauhassa lisääntyä ja täyttää vesistöä. Kyllähän niitä sitten mahtuu noihin kolmeen muuhunkin, jos väentungos alkaa äityä mahdottomaksi.

Kasvirapula sijoitetaan eteistilaan tilanjakajaksi -- siinä se akvaario on ollut saapumisestaan saakka, josko sen piti olla väliaikainen paikka. Alkoi vain tankki näyttää siinä määrin hyvältä, että muutettiin sijoitussuunnitelmia. Kalat eivät välttämättä pidä tilanjakaja-akvaarioista, ei ainakaan noin kapeista kuin tuo satakasikymppinen (syvyyttä on vain 35 senttiä), mutta kasvit tuskin pistävät pahaksensa. Rapujenkin toivon tulevan välillä näkösälle, kun niitä pääsee katselemaan molemmilta pitkiltä sivuilta. Toisaalta kasvivoittoisessa akvaariossa lienee riittävästi myös piilopaikkoja.

Se neljäs, 413-litrainen, ei ole vielä saapunut, eikä kalastokaan ole viimeisen päälle valmiiksi viilattu. Parvi isoja tetroja, iso parvi pienempiä tetroja, pari parvea monnisia, partis ynnä ehkä joku muu pleko sekä kenties selkäuimareita. Tuohon litramäärään jo alkaa mahtuakin. Ja kun nyt näkee, miten tuo kolmisatanen vetää kaloja, sitten on helpompi hahmottaa vielä isomman vetoisuutta.

Monet sanovat, että akvaarioissa mukavin vaihe on suunnittelu. Kieltämättä juuri nyt akvaariot pyörivät mielessä pitkin matkaa, ja ramppaan Aqua-webissä monta kertaa päivässä; sitten kun altaat ovat toiminnassa, ei paljon muuta tarvitse tehdä kuin ylläpitää ja ihailla (jos kaikki sujuu sulavasti). Siinä vaiheessa varmaan eletään jo kevättä, tämä akvarismi kun ei ole hätäisen hommaa.